Kelpaat kelle vaan..-tekstissä mainittua

Siis siitä kehollisesta itsetunnosta, se vanhempi teksti.

2012-02-24 How to good look naked.

Kylläh..olen hurahtanut kyseiseen sarjaan "How to look good naked", siis suomeksi "Nätti nakuna". Myös "Gok's fashion fix" eli "Luksusmuotia kaikille" menee siinä sivussa. Mutta ennen kaikkea tuo ensimmäinen. Nyh ko tässä aika pitkälti on päivät ollut ja tulee olemaanki kotosalla, on ollut aikaa katella telkkaria..sekä aamusta, päivästä että illasta. Eikä pienin syy katsoa noita ole itse Gok Wan *wirn*. Ihana mies! Tai siis, ihana Auntie-Gok <3

Tuon "Nätti nakuna" katseleminen on saanut mut ajattelemaan itseäni, ja mun kehollista itsetuntoani, kun siinä ohjelmassa siitä aika paljon puhutaan. Ja voin sanoa, että mulla se on aika hyvä!
En tieteskä kiellä, etteikö mulla ois vartalossani joitain osia, joita ois ehkä kiva saada toisenmallisiks tai -kokosiks mitä ne nytte on..mutta minkäs teet?! Siinä ne on semmosina mitä on eikä itsestään muuks muutu. Eikä kovin helpolla vaikka jotain tekiskin, ja ennen kaikkea, niitä ei ole pakko muuttaa. Mutta eikös se ole osa hyväksymistä, tavallaan? Tiedostaa että mahdollisia "puutteita" on mutta ei anna niiden häiritä.

Pääosin mä siis tykkään itsestäni tämmöisenä mitä olen, enkä häpeä näyttää muille sitä mitä oon tai millanen oon. Ja uskon että kyllä se muillekin näkyy, että hyväksyn itteni. Varsinkin viime aikoina, kun mun piilossa ollut naisellisuus on taas nostanut päätään. Löysät farkut on aikalailla hautautunu vaatehuoneen ylähyllylle, ja oon käyttäny enimmäkseen tyttöfarkkuja sekä naisellisia talvisaapikkaita. Ja löysien teepaitojen ja villapaitojen sijaan käyttäny toppeja ja istuvampia neuleita. Niin, ja jopa alusvaate- ja meikkipuoleenkin oon panostanu 2 viime kuukauden aikana enemmän, ko koko 2 edellisvuoden aikana yhteensä! Jep, on siitä muutkin ko vaan minä itse ollut huolissaan..vitsivitsi, haittaakse? Ei siitä kukaan oo oikeesti ollu huolissaan, ystit vaan ollu ilahtuneita että mustakin löytyy nainen. Ja vaikka mä niihin pakkeleihin oonkin nytten törsänny, niin en mä tarvii sitä meikkiä siihen, että tuntisin itteni nätimmäks tai että haluisin muiden takia laittautua..99%päivistä en ees meikkaa, en edes vkl ulos lähtiessä, mutta joinain päivinä on nyt vaan ollut semmoinen olo, että itseni takia haluan vähän puuteroida nenää ja sipaista ripsaria. Kyllähän se itsetuntoa silti vähän nostaa, ainakin alitajuisesti, vaikka sitä ei muut välttämättä edes näkis! Itse sen tietää ja tuntee.

Naamasta takaisin vartaloon ja keholliseen itsetuntoon. Kevät on tulossa, ja sen jälkeen kesä, ja uimakausi. Ja kuten jo parina edelliskesänä, aion edelleen käyttää yhdistelmää bikiniyläosa-uimashortsit. Toimii! Jopa tällä vatsalla. Arpineen kaikkineen. Tai siis, kun mä sillein kehtaan olla ja mennä, niin..mähän menen! Kyllä mä tiedän etten kaikkien silmää miellytä, kukapa niin tekis? Ei kukaan. Mutta mä itse hyväksyn itseni tällaisena ja se on tärkeintä. Eikä mulle esimerkiks tuota uimahallin pukuhuoneessakaan vaikeuksia riisuutua, taikka lääkärin vastaanotolla. Vaikka kui ois vieraita ihmisiä ympärillä (niin, kukahan se viime Riksu Rockissakin vaihtoi työpaidan päälleen lipunmyyntipisteessä ottaen oman paitansa tyynesti poies ja sitten vetäen työpaidan päälleen..miiinä! Eikä tähän normaaliin "laitan tän työpaidan tähän päälle ensin ja sitten oikein vaikean näköisesti otan tän omani täältä pois"-tyyliin. But that's just me.). Tyypillinen suomalainen häveliäisyys lie puuttuu? Mutta..elämä on. En mä osaa tahallisestakaan sellaista leikkiä. Jos se jotain häiritsee niin..tuota..nooh, hän sen kestäköön. Ja olkoon itse häveliäs.

Sitäkin oon miettiny, että mitä se on vaatinut että oon tässä pisteessä, tai että mikä tän suuren hyväksymisen taustalla on..tässä listaus:
- lapsesta asti oon isukin suusta kuullu että saa olla millainen on, välittämättä muiden mielipiteistä. Iso kiitos siitä lauseesta, jonka useasti kuulin <3
- ystävät, joiden kanssa taisteltiin kiusaamista vastaan koulussa ja useimmiten kestettiin se ja näytettiin että ei vaikuta meihin <3
- ripari-/seurisajat. Itseluottamus ja itsetunto kasvoi vahvasti noina vuosina <3
- opettajani Majava, luokkamme kanaemo. Kaikki kannustavat sanat ja teot häneltä vuosien aikana <3
- vuosi 2005 ja K-HKS:ssa (sekä Pikonlinnassa, TYKS:ssa ja TAUS:ssa) vietetty aika. Siellä kun joutui olemaan (sekä hereillä että nukutuksessa) vähissä vaatteissa lääkärien ja hoitajien edessä, ei ollut mahdollisuutta olla häveliäs. Se on varmasti yksi iso asia, jolloin oppi olemaan nolostumatta moisesta asiasta, että sulla ei ole paitaa päällä ja 2-12 vierasta ihmistä katsoo ja tutkii sua. Se oli kyllä 17-kesäiselle iso kasvun paikka, monessakin mielessä. <3
..ja näiden lisäksi on varmasti paljon isoja ja pieniä asioita jotka ovat vaikuttaneet, mutta nää on tullu päällimmäisinä mieleen.

Syksyllä 2007 ja keväällä 2008 olin nuorisotyössä työssäoppimassa ja siellä yksi työntekijä teki seksuaaliterapeutin opintojensa lopputyötä. En nyt näyttelyn aihetta nimeltä muista, sen muistan että hän kuvasi erilaisia naisten rintoja. Ja minä annoin myös kuvata omani sitä varten. Ne tulivat näyttelyyn siis ilman kasvoja..tosin, mun kuva nyt olisi ehkä ollut tunnistettavissa tuosta sädehoitotatuointipisteestä, joka tuossa keskellä rintakehää on. Anyway, ideana oli siis muistaakseni se, että kaikki rinnat ovat erilaisia, mutta silti yhtä hyviä ja hyväksyttäviä. Näinhän se on. Isot, pienet, eripariset..rinnat kuin rinnat. Itse olen omani hyväksynyt..nämä mulle on luotu, nämä mulle kasvoi ja that's it.

24 vuotta eikä suotta. Sen se otti, että tähän pisteeseen pääsi. Vaikka mä jo yläasteikäsenäkin olin aika sinut itseni kanssa..vai olinko? Onko ne isot vaatteet sittenkin olleet jossain määrin suojamuuri kaikki nämä vuodet.. Ehkä siinä on seuraava pohdinnan ja kirjoituksen aihe.

Kiitos ja kuittaus.

Minun valintani-tekstin linkit

1. Nainen tuli raskaaksi Tampereella todella harvinaisella tavalla

Suomessa on saatu ensimmäistä kertaa raskaus alkamaan pakastetulla munasarjakudoksella.

IMUSOLMUKESYÖPÄÄN 30-vuotiaana sairastunut nainen iloitsee raskaudesta, joka on edennyt nyt viimeiselle kolmannekselle. Hän on ensimmäinen Suomessa, jonka raskaus on saatu alkamaan pakastetulla munasarjakudoksella. Naisen munasarjojen toiminta loppui syöpähoitojen seurauksena. Ennen syöpähoidon aloittamista häneltä pakastettiin munasarjakudosta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Myös naista hoitaneet asiantuntijat ovat onnistuneesta raskaudesta riemuissaan.
– Tämä herättää aivan mahtavia fiiliksiä. Olemme pioneereina tehneet näitä hoitoja, ja nyt kaikki meni niin kuin pitikin, kertoo Taysin osastonylilääkäri Helena Tinkanen hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalta.

MUNASARJAKUDOKSEN pakastaminen on menetelmä, jota voidaan käyttää syöpäpotilailla ja myös muilla naispotilailla, jotka saavat munasarjojen toimintaa vaurioittavia lääkkeitä esimerkiksi vaikean sidekudostaudin hoitoon.
– Tämä koskee hyvin harvoja naisia, ja pääsääntöisesti he ovat syöpäpotilaita.

Munasarjakudosta voidaan ottaa potilaalta, jos syöpähoidon aloittamisella on kiire, eikä munasolujen keräämiseen ole aikaa. Munasarjakudos pakastetaan, ja kun raskaus tulee ajankohtaiseksi, kudos sulatetaan ja siirretään leikkauksella takaisin.
– Pakastuksia on tehty jo pitkään Suomessa, mutta useista eri syistä potilaat eivät ole halunneet takaisinsiirtoja. Niitä on tehty vain yksi Oulussa ja Tampereella kolme, joista yhdestä alkoi tämä hienosti etenevä raskaus.

ENSIMMÄINEN takaisinsiirron jälkeen alkanut raskaus todistaa, että Taysin pakastus- ja sulatusmenetelmä toimivat.
– Siirteet alkoivat toimia 4,5 kuukauden kuluttua. Upeimmat hetket olivat, kun näimme, että kudos alkoi toimia ja se, kun näimme ensimmäisen kerran ultraäänessä tämän pienen ihmisen, Tinkanen kertoo.

Pakastetun munasarjakudoksen siirtäminen takaisin on vielä maailmallakin harvinaista. Ensimmäinen vauva tällä menetelmällä syntyi Belgiassa vuonna 2004, ja sen jälkeen kuutisenkymmentä lasta on saanut alkunsa näin. Ruotsissa menetelmällä syntyneitä on yksi ja Norjassa kaksi.

Tinkanen toivoo, että lasten saamisen mahdollisuus otettaisiin puheeksi vakavasti sairastuneiden naisten kanssa.
– Jos potilaalle joudutaan käyttämään lääkkeitä tai hoitoja, jotka voivat pysyvästi vaurioittaa munasarjojen toimintaa, hoitavan lääkärin täytyisi mahdollisimman pian konsultoida yksikköä, joka tietää hedelmällisyyden säilyttämisen mahdollisuuksista.

Kirjoittanut: Katarina Pimiä
Julkaistu: 8.1.16 11:07
LÄHDE:
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1452219675458.html

2. Lapsettomuus, downshiftaus, sinkkuus: miksi toisten elämänvalinnat ärsyttävät?

Hanki lapsi. Älä eroa. Älä ainakaan irtisanoudu! Asiantuntija kertoo, miksi normikaavasta poikkeavat elämäntavat aiheuttavat väheksyntää, arvostelua ja jopa raivoa.

Mieskollega sanoo sen suoraan: ”Tosi vaikea ymmärtää, että nainen ei halua lasta. Olisimme vaimoni kanssa varmaan eronneet, jos meillä ei olisi poikaa.” Myös tuttavanaisella on vaikeuksia käsittää vapaaehtoista lapsettomuuttani: ”Ethän ole yhtään epäempaattinen ja kylmä ihminen. Sinusta tulisi hyvä äiti. Oma elämäni tuntuisi ihan merkityksettömältä ilman lapsia.” Eivät he varmasti pahantahtoisia ole, vilpittömiä moukkia vain tivatessaan perusteluja. Heidän on yksinkertaisesti mahdoton ymmärtää, miksi joku haluaa elää eri tavalla kuin he – elämää, joka heistä tuntuu merkityksettömältä. Ehkä he säälivät minua, kun en ymmärrä parastani. Netin keskustelupalstalla tuntemattomat sen sijaan hyökkäävät raivoisasti kaltaisteni kimppuun: ”Olet vain itsekeskeinen kusipää!” Aivan kuin henkilökohtainen ratkaisuni uhkaisi hänen idylliään. Nainen, 39.

Vaikka ihmisillä on periaatteessa mahdollisuus olla nyt yksilöllisempiä kuin koskaan aikaisemmin, meihin pätevät tietyt, tiukat odotukset. Miksi elämänvalintamme aiheuttavat muissa niin voimakkaita reaktioita?

 Älä riko kaavaa

Perinteinen kaava on tuttu: avioliitto, kaksi lasta, vakituinen työpaikka, omakotitalo ja auto. Kun tutkija Erja Laakkonen haastatteli aikuisuutta käsittelevään väitöskirjaansa kolmikymppisiä naisia, kävi ilmi, että lähes kaikki heistä vertasivat elämänkulkuaan tähän klassiseen litaniaan.
– Kaikesta yksilöllistymispuheesta huolimatta meillä elää vahvasti käsitys normiaikuisuudesta, Laakkonen sanoo.
– Se on keinotekoinen kiiltokuva, johon kuuluvat edelleen tutut asiat: se, että ihminen valitsee alansa, saa vakityön, löytää kumppanin ja saa lapsia. Vaikka on epätodennäköistä, että elämä menee mallin mukaan, käsitys on mielessämme elinvoimainen.

Laakkonen huomasi tutkimusta tehdessään, että monet naiset suhtautuivat perinteiseen malliin ristiriitaisesti. Vaikka naiset ajattelivat tuttujen vakiintumisen merkkien kuuluvan aikuisuuteen, he myös kyseenalaistivat kaavan.
– Naisille oli tärkeää kokea elävänsä omanlaista aikuisuutta. Nainen saattoi esimerkiksi sanoa, että ”aikuinen voi olla ilman lapsia”. Samalla lause kuitenkin kertoo siitä, että on olemassa kulttuurinen malli, jossa perheen perustaminen kuuluu aikuisuuteen.

Jo sana ”lapsettomuus” on paljastava. Ihmiselle, joka päättää olla hankkimatta lapsia, ei ole omaa sanaa. Lapseton ihminen määritellään sen kautta, mitä häneltä puuttuu, ei sen kautta, mitä hänellä on. Lasten hankkiminen on yhä perustila, lapsettomuus poikkeus, vaikka nykyisin arviolta neljäsosa naisista ei saa tai halua lapsia.

Mutta niin kauan kuin lapsettomuus nähdään valintana ja lasten hankkiminen itsestäänselvyytenä, lapsettomuutta joutuu perustelemaan. Sama pätee muihinkin klassisiin vakiintumisen merkkeihin. Tietyn pisteen jälkeen ihminen joutuu selittelemään sitä, miksei hän ole edennyt urallaan tai haalinut omaisuutta. Niinhän kaikki järkevät ihmiset tekevät!

Lisääntyminen – tai lähinnä lisääntymättä jättäminen – on kuitenkin elämänvalinnoista se, joka herättää ulkopuolisissa eniten tunteita. Moni vapaaehtoisesti lapseton joutuu todistelemaan olevansa tavallinen tyyppi, ei kylmä uranainen tai jämähtänyt ikisinkku. ”Kyllä sinä muutat mielesi, kun löydät miehen”, hänelle sanotaan.

Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n tiedottaja Maria Ronkainen kertoo, että yhdistyksen jäseniä yritetään toistuvasti käännyttää.
– Naisen syliin saatetaan nostaa väkisin lapsi, tai häneltä pyydetään aggressiivisesti perusteluita lapsettomuudelle, Ronkainen kuvailee.

Mutta helpolla eivät pääse sinkut tai eronneetkaan. Sinkkua paritetaan milloin ensimmäiselle vastaantulijalle, milloin häneltä tivataan, miksi kukaan ei kelpaa. Eronnut puolestaan joutuu kuuntelemaan paheksuntaa siitä, miksi pariskunnat luovuttavat nykyisin niin helposti.

Pahinta onkin erehtyä menemään janalla taaksepäin. Parisuhde ja vakityöpaikka ovat saavutettuja etuja, joista kuuluu pitää kiinni.

He ovat vain kateellisia

Arvostelijat ovat kateellisia ja heillä on huono itsetunto. Niin someraivo tai ikävät kuittailut on helppo tulkita.

Psyykkisen hyvinvoinnin keskuksessa Kompissa työskentelevä psykologi, psykoterapeutti Thea Strandholm allekirjoittaa tulkinnan, mutta vain osittain.
– Arvottomuuden tunne voi selittää arvostelutaipumusta, sillä arvosteleminen voi saada tuntemaan itsensä paremmaksi.

Usein syy typerille töksäytyksille voi kuitenkin olla yksinkertaisempi.
– Jotta arkea voi hallita kaiken informaation keskellä, ihminen joutuu tekemään nopeita johtopäätöksiä, Strandholm selittää.

Ihmisen mieli toimii usein automaattiohjauksella, ja siksi meillä on taipumus tehdä muiden käyttäytymisestä nopeita tulkintoja. Esimerkiksi näin: Kaveri ei halua lapsia, hän ei siis halua huolehtia muista. Toisin sanottuna hän on itsekäs. Kaveri ei halua ostaa asuntoa, hän ei siis halua säästää. Toisin sanottuna hän on vastuuton tuhlari.

Pikatulkinnan tehnyt ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi lapsettomuus saatetaan valita juuri päinvastaisesta syystä; ylikansoitettu maailma ei tarvitse lisää ihmisiä.

Arvostelua selittää sekin, että erilaisia valintoja tekevät ihmiset eroavat myös temperamenteiltaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi lapsettomat kaipaavat enemmän vapautta, perheelliset taas turvaa. Toiselle perheen lauantaisaunavuoro on haavekuva, toiselle painajainen. Ihminen ei välttämättä pysty käsittämään, että joku nauttii täysin erilaisista asioista kuin itse.

Moni perheellinen julistaa lisääntymisen ilosanomaa vain siksi, ettei hän halua kenenkään menettävän mahdollisuutta onneen. Käännyttäjä ei tule ajatelleeksi, ettei lapsettoman elämästä puutu mitään. Hänen elämässään etusijalla saattaa olla vaikkapa parisuhde, toisten auttaminen, politiikka tai harrastukset.

Sama pätee kauhisteluun, jota eroavat tai päivätyöstä hyppäävät saavat osakseen. Turvallisuushakuisen toimistoihmisen tai nuorena naimisiin menneen voi olla mahdotonta käsittää, että joku toinen voi nauttia elämästä, johon kuuluvat vaihtuvat tulot ja kumppanit. Ystävää ei tee mieli usuttaa hyppäämään oravanpyörästä, jos ajatus tuntuu itsestä benjihypyltä ilman turvaköyttä.

Joskus arvostelu kertoo alitajuisesta pelosta. On helpompaa sinnitellä puuduttavassa suhteessa, jos eroaminen ei tunnu edes vaihtoehdolta. Kun kaveripariskunnat eroavat, alkaa omaa onnellisuuttaan pohtimaan aivan uudella tavalla.

Hämmästyin, kuinka voimakkaita reaktioita eroni aiheutti. Suurin osa oli aidosti surullisia puolestani – jopa surullisempia kuin minä itse. ”Miettisit vielä”, monet sanoivat. ”Ei ole helppoa olla yksin eikä löytää uutta, hyvää suhdetta.”
Kun ihmettelin asiaa ystävälleni, tämä totesi: ”Kuullessaan erostasi ihmiset ajattelevat itseään. Ratkaisusi pakottaa heidät kysymään, ovatko he tyytyväisiä omassa parisuhteessaan.” Tajusin, kuinka parisuhdekeskeinen kulttuurimme on. Ihan kuin elämäni olisi vajaata ilman puolisoa. En suostu ajattelemaan niin. Nainen, 39.

Toisin silmin

Entä jos kyse onkin väärinkäsityksestä?

 On totta, että perinteisestä kaavasta poikkeavat joutuvat kuuntelemaan asiattomia mielipiteitä. Yhtä totta on, että toisinaan kommentteja esitetään viattomasti silkasta ymmärtämisen halusta. Ne vain on helppo käsittää väärin.
– Jos jokin asia on latautunut, kommentit voi kuulla kriittisempinä kuin ne ovatkaan. Ihmisen huomio kohdistuu siihen, mikä on itselle ajankohtaista. Jos esimerkiksi tekee remonttia, katselee eri tiloissa materiaalivalintoja.

Siksi psykologi Thea Strandholmin ratkaisu vastakkainasetteluun on empatia. Mitä jos yrittäisimme katsoa maailmaa myös toistemme lähtökohdista?

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaavasta poikkeava yrittää ymmärtää arvostelevilta vaikuttavia kommentteja. Ne voivat satuttaa, mutta usein kyselijä ei halua loukata tahallaan.

Perinteisen elämäntavan valinneelle empatia tarkoittaa yritystä ymmärtää erilaisuutta. Ihmiset nyt vain haluavat elämältään erilaisia asioita, ja sillä hyvä. Ei se ole sen kummempaa kuin se, että toiset haluavat lomailla Roomassa, toiset sumatralaisessa viidakossa.

Toimistotyöläisillä ja vapailla taiteilijoilla tai äideillä ja lapsettomilla on paljon yhteistä. Esimerkiksi se, että olemme tyttäriä, ystäviä, työkavereita, naapureita tai siskoja.
Ja tietenkin ihmisiä.

Kirjoittanut: Heini Maksimainen
Julkaistu: 11:04 | 17.1.2016
LÄHDE: http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/lapsettomuus_downshiftaus_sinkkuus_miksi_toisten_elamanvalinnat